maanantai 9. heinäkuuta 2012

Yksinkö mä lasta toivon?


Eilen otin taas Miehen kanssa puheeksi sen, kun olin aiemmin esittänyt toiveen siitä että jätettäisiin kaikki ehkäisy pois ja alettaisiin aktiivinen yritys heinäkuun aikana.

Seuraava pätkä on osastoa TMI (too much intformation), varoituksen sanasena.

No, eipä siinä mitään, ruvettiin sitten miettimään mun ruokavaliolla ja liikunnalla mahdollisuuksien lisäämistä ja käytiin kävelyllä testaamassa kalorikulutusta. MUTTA (miks pitää aina olla mutta…) illalla kun oltiin pupuilemassa, Mies otti kuitenkin kumin käyttöön. Siinä meni halut multa ja jotain sen Miehenkin päässä tapahtui, kun ei homma enää luonnistunutkaan.
Siinä sitten kukin vetäytyi tahoilleen, eikä loppuyönä vaihdettu sanaakaan. Mies yritti vähän silitellä käsivarttani, mutta ei kuitenkaan ottanut kunnolla kontaktia. Tietää kyllä ihan varmasti mistä kiikasti (tai no, onhan siltä ennenkin jäänyt tajuamatta..).

Sen tiedän kyllä, ettei Miehellä ole minkään valtakunnan vauvakuumetta ja mieluiten hän aloittaisi yrittämisen vasta ensi vuonna. Mutta kun yrittämisen aloituksesta on sovittu, että nyt aletaan, koska hyvin todennäköisesti raskautuminen ei tule olemaan mulle helppoa. Tästä on tähän mennessä (muistaakseni) kolme lääkäriä sanonut että mun kiertoni (mitä hyvänsä väliltä 30 pv – ½ vuotta) perusteella raskautuminen tulee olemaan hankalaa ja yrittäminen kannattaa aloittaa heti. Olen kuitenkin malttanut antaa Miehelle useamman kuukauden aikaa totutella ajatukseen (aktiivisesta) yrittämisestä, eikä mielestäni ole liikaa pyydetty että kumit lentää nyt romukoppaan.
Ja kyllähän Mieskin lapsia haluaa, mutta mieluiten vasta kohta eikä nyt.

Torstaina kipitän lääkäriin hakemaan lähetettä kunnalliselle gynelle, jotta kiertoni taustalla olevan ongelman selvittäminen saataisiin käyntiin, ja saataisiin kaikki tarpeellinen apu onnistunen raskauden aikaansaamiseksi heti eikä vasta myöhemmin. Kun kerran tiedetään että prosentuaalisesti näillä kierronpituuksilla on hyvin hankalaa tulla raskaaksi, eikä ovistakaan ole bongattu kertaakaan tässä viiden tikuttamiskuukauden aikana (nyt on tosin jo vajaan viikon näkyny joka päivä pienoinen haamu tikuissa).

Eipä auta muu, kuin odottaa Miestä töistä kotiin ja koittaa taas puhua asiasta (miksei Mies osaa itse kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan, vaan ne on pakko aina vaivalla kaivaa esille, että saisin jonkun selon siitä mitä oikein tapahtuu?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti