Kaikki mulle heti nyt:in Elsan inspiroimana ajattelin kirjoittaa siitä, mitä ajatuksia ja tuntemuksia kolminumeroisissa luvuissa paukkuva kierto saa aikaan.
Kiertopäivä on tänään... hmmm... 115! Huhhui!
Vielä kahdeksankympin tienoilla pystyin laskemaan päässä kiertopäivän, mutta nyt se on jo ihan toivotonta.
Eikä asiaa ole niin tullut ajatelleeksikaan (poislukien viimeiset pari viikkoa), jotenkin sitä vaan on menettänyt uskon siihen, että kuukautiset enään alkaisivatkaan ilman jonkinasteista peliin puuttumista.
Ja koska lääkärikäyntiä ei ole tulossa ennenkuin saadaa Miehen loppukuusta olevan siemennesteanalyysin tulokset (ja allekirjoittaneen kilpparikontrolli, johon olen koittanut herätä ajoissa kahtena viimeaamuna siinä mahtavasti epäonnistuen), olen suunnannut energiani klinikkakäynnin odottamiseen. Vaikka en edes ole itse menossa sinne. Onko tää joku yleismiehinen juttu että puolisoa ei haluta mukaan simppanäytteenantoreissulle? Vai kuvittelenko vaan?
Eilinen Sinkkuelämää-jakso tuntui niin tutulta; Charlotte kertoi Treylle, että yksinkertaisin tapa aloittaa lapsettomuuden (kolmen yrityskuukauden jälkeen, lapsettomuus? srsly) on siemennesteen tutkiminen. Ja sehän ei herralle sopinut! Koska eihän se ole mies eikä mikään joka ei pysty lasta siittämään. Mikä siinä on, ettei voi tajuta ettei naisetkaan huvikseen niissä (huomattavan paljon siemennestenäytteen luovutusta ikävämmissä) tutkimuksissa ramppaa?
Ja voi ei, Sinkkuelämää siirtyy kokonaan Liville (typerät Bondit...), joka ei näy meillä!
Mitä mä nyt teen, kun ei oo Sinkkuelämää eikä Housee?!
Huh, pistää mielen mietteliääksi. Tuo yli sadan menevä luku on niin pitkä aika, että hankala edes miettiä kuukausina tai viikkoina... Tsemppiä meille!
VastaaPoistaTsemppiä todellakin, eihän tässä muu auta kun koittaa olla positiivisin mielin
Poista